Jokaisen raskaus on erilainen. On helppoja sekä vaikeita, mutta mun oli yksi niistä vaikeista.

Raskauden arvasin heti oireista, joita esiintyi jo ennen plussaamista. Ne kuitenkin meni ohi rv 7 paikkeilla. Viikko eteenpäin ja olin usein halaamassa vessanpönttöä. Mulla todetettiin hyperemeesi eli vaikea ja voimakas raskauspahoinvointi. Pahoinvointi kesti ihan raskauden loppuun asti, mutta se pahin oli rv 8 noin rv 24 asti. Monet kerrat jouduin tiputukseen, kun ei vaan mikään pysynyt sisällä.

Mä en mitään muuta tehnyt, kun oksentanut. Töissä oli erittäin vaikea olla, sai aina välillä käydä halaamassa pönttöä ja heti jatkaan siitä töitä. Alkuraskaudessa ei painoa tullut ollenkaan vaan päinvastoin. Lähti heti melkein kuusi kiloa. Vasta loppuraskaudessa painoa alkoi tulla turvotuksen kera. Työt lopetin , kun oli n. kuukausi laskettuun aikaan. Olo oli jo niin tukala. Missään asenossa ei ollut mukava olla, vaikka kuinka yritti löytää sitä hyvää asentoa.


Raskaus meni yli ja eikä se ikinä käynnistynyt itsestään. Kävin pitkillä kävelyillä, ravasin rappusia. Mikään ei auttanut. Sain käynnistysajan kun raskaus oli 2 viikkoa yli. Toivoin kovasti, että synnytys alkaisi ennen käynnistystä. Synnytyksen käynnistäminen oli rankka ja pitkä. Aluksi kaikki näytti siltä, että alkaisi tapahtua, eikä menisi pitkään. Toisin kävi. Ennen pojan syntymää oli jatkuvasti erilaisia ongelmia. Ei omia supistuksia ollenkaan, verenpaine nousi sekä tulehdusarvot. Tulehdus huomattiin jo toisena päivänä, eikä mitään tehty. Mietittiin sektiota ja pitkitettiin. " Tunnin päästä jos ei tapahdu mitään niin sitten. " Sen jälkeen vain lisää tunteja toisensa perään.. Kolmantena päivänä käynnistämisestä poika syntyi. Tulehdusarvot mulla oli 190 ja nousi siitä sitten vielä 218. Pojassa oli selviä merkkejä tulehduksesta, mutta sanottiin että iho vain ärtynyt. Sen jälkeen kun oli tulehdusarvot noussut todella korkealle alettiin vasta tutkimaan poikaa. Hänellä oli tulehdusarvot 219 ja kiidätettiin lastenosastolle hoitoon. Yritä siinä olla yksi yö ilman lasta ja kaikki sen takia kun kukaan ei tutkinut lasta kunnolla heti, vaikka tiedettiin mun tilanne ja pojan erittäin punottavat sekä turvonneet silmänaluset.  3 päivää kesti synnytys ja sen jälkeen 8 päivää osastolla.


Kaiken sen koettelun ja kokemisen jälkeen ei voi olla kuin kiitollinen, että loppujen lopuksi asiat alkoi mennä parempaan suuntaan ja nyt meillä on jo 4 kuukautta vanha pirteä poitsu.